lauantai 8. elokuuta 2015

Kaupunkien joutomaata, luontoa vai tyhjää tilaa?

Varsinkin kaupunkien laidoilla, esikaupungeissa ja lähiöissä, on rakentamatonta tilaa. Tämä tila on näkökulmasta riippuen joko kalliin tilan tuhlaamista (täydennysrakentamista kannattava näkemys), rumaa joutomaata tai kaupungin spatiaaliset keuhkot  jossa säilyy pala luontoa muuten niin rakennetussa ympäristössä (väljää kaupunkirakennetta kannattava näkemys).


Toinen tapa lähestyä rakentamatonta tilaa on tarkastella sen syntymistä. Rakenteellisesti syntynyttä joutomaata edustavat esimerkiksi moottoritien vieressä kulkeva rakentamaton alue. Myös kriisit, kuten luonnonkatastrofit tai onnettomuudet, voivat synnyttää rakenteellista tyhjää tilaa. Kolmas synnyttävä tekijä on talouden muuttuminen, joka voi lopettaa tehtaan tai pakottaa asukkaat muuten muuttamaan pois.

Tila on jatkuvassa muutoksessa kun rakennetusta tilasta voi tulla joutomaata tai joutomaasta rakennettua tilaa. Mutta mikä on oikea tyhjän tilan ja rakennetun tilan suhde? Tutkiessani Helsingin Maunulan rakentamista ja asukkaiden kiintymyssuhteen kehittymistä kaupunginosaansa, tämä kysymys on noussut polttavaksi. Pääkaupunkiseutu kasvaa ja tiivistyy, mutta milloin laskelmiin perustuva kotien rakentaminen vieri viereen muuttaa kaupungin ahtaaksi ja tukkoiseksi kasarmiksi josta halutaan pois? Maunulassa ihmiset kotioutuivat 50-luvun puistokaupunginosaansa ja jäivät sinne. Miten käy nykynormein rakennetuilla asuinalueilla?

-kimmo k.
_ _ _

Kaupunkihistorian emeritusprofessori Peter Clark on tutkimuksissaan kääntänyt huomiomme juuri tähän "tyhjään" tilaan. Miksi tutkia vain sitä mikä on tehty, miksei tutkia sitä mitä ei ole tehty? Kirjoitus perustuu osin hänen maaliskuussa Tieteiden talolla pitämäänsä esitelmään. 

Kirjoittaja tutkii pro gradussaan Maunulan rakennushistoriaa ja kotiutumistunteen kehittymistä vuosina 1945-1999.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti